Kallion sydän sykkii Cellan tahtiin
Helsingin Kalliossa sijaitseva Ravintola Cella on toiminut yhtäjaksoisesti vuodesta 1969 Fleminginkadulla. Liki Kallion sydämessä toimiva kortteliravintola on legendaarinen paikka, jossa kulkevat jo toiset ja kolmannet polvet Cella-muistoineen. Ravintolassa on tilava seurusteluravintola, terassi sekä ruokaravintola, joka sijaitsee rauhassa ravintolan taka-osassa. Tämän ravintolan suosio tuntuu vain nousevan vuosi vuodelta, ja etenkin viikonloppuisin tänne on pakko tehdä pöytävaraus. Sisustus on hieman kitschinen, mutta tunnelmaltaan kodikas ja lämmin sekä samalla hyvin suomalainen. Seinällä roikkuu arvokkaasti Marsalkka Mannerheim ja muita sankareita. Sekaan mahtuu myös jäljitelmä Vincent van Goghin maalauksesta ”Auringonkukkia” sekä kimppu muovikukkia. Lopputulos on jäljittelemätön.
Alkuruokana Cellan savuporo-metsäsienikeitto.
Tilaan alkuun kylmäsavuporo – metsäsienikeiton, jonka kanssa tarjoillaan voita ja tummaa leipää. Seuralaiselle tuli alkuruoaksi blini siianmädillä. Porokeitto oli suussa sulavaa ja tumma leipä oli hauska murustaa keiton joukkoon. Raaka-aineena oli käytetty kylmäsavupororouhetta, joka on ihan kelpo, mutta joskus olisi ihan mielenkiintoista maistaa kunnon haudutettua poroa lihoineen ja luineen.
Siianmäti blini alkuun oli herkullinen.
Siianmäti-blinin kanssa tuli perinteinen smetana sekä silputut sipulit ja suolakurkut. Blini oli voissa paistettu ja reilunkokoinen, joten yksi riitti sopivasti alkuruoaksi. Cellan blinit vetävät hyvin vertoja minkä tahansa ravintolan blineille – ne ovat konstailemattomia ja rahansa arvoisia.
Härän sisäfilepihvi pippurikastikkeella ja valkosipulikermaperunoilla. Yami!
Pääruoaksi tilasin härän sisäfilepihvin pippurikastikkeella ja valkosipulikermaperunoilla. Tämä on se ateria, joka saa sukat väpättämään, veren kiertämään ja hymyn karehtimaan huulilla. Pitihän tästä kokea Cellan oma versio. Pihvin päälle oli valeltu ihanaa, mausteikasta pippurikastiketta ja päälle oli ripoteltu reilulla kädellä kokonaisia roseepippureita. Lisukkeena höyrytettyjä ruusukaaleja ja babyporkkanoita, jotka oli muotoiltu söpöiksi pikku palleroiksi. Reilun kokoiseen annokseen oli mahdutettu myös paistettu kesäkurpitsa siivu ja tuore tomaattilohko. Tomaatti oli jonkin verran irrallinen, eikä oikein istunut kokonaisuuteen. Kermaiset valkosipuliperunat olivat tuhdit, mutta se oli tarkoituskin – nyt ei oltu superdietillä. Mediumpihvini oli tosi murea, ja hipoi lähes täydellisyyttä. Tästä annoksesta jäi hyvä mieli ja tämän voisi tilata toistekin.
Cellan sisustus on hyvin suomalainen. (Kuvassa Reetta Angelvo)
Cellan yleinen hintataso lähentelee jo keskustan finedining-ravintoloita. Itse toivon, että vaikka suosiota onkin tullut, ettei paikkaa lähdetä pilaamaan ylihinnoittelulla. Vaikka Cella on retrotyylinen kulttiklassikko, se on samalla hyvin eurooppalaistyylinen korttelin bistromainen olohuone, tapaamispaikka ja tasokas ruokaravintola. Tänne voi tulla kaikenikäiset ja kaikenlaiset ihmiset, koska paikka tarjoaa jokaiselle jotakin. Palvelu on ensiluokkaista ja persoonallista, jonka ammattitaitoon ruoka – ja juomasuositusten osalta voi luottaa. Kallio tarvitsee edes yhden Cellan – koska Calamari Unioni kävi täällä.
Kokonaisarvio ****=4/5
