• Kaisaniemenpuisto & Rautatientori, Helsinki

Aurinkoa, värejä ja hyvää ruokaa

Maailma Kylässä-festivaali tarjosi taas tänä vuonna laajan valikoiman eri maiden musiikkitarjontaa. Ajattelinpa ottaa kerrankin tilaisuudesta vaarin ja käydä kokeilemassa eri maiden makuja. Etenkin afrikkalaiset maut kiinnostivat, koska afrikkalaiset ravintolat puuttuvat Helsingin katukuvasta lähes tyystin. Vuoden 2014 Maailma Kylässä-festivaalit jäävät tänä vuonna mieleen etenkin upean sään ansiosta. Hellelukemiin yltänyt toukokuinen viikonloppu oli täydellinen etnofestareiden järjestämiseen. Tämä näkyi myös festivaalikansan määrässä, ja ihmisiä velloi alueella runsain määrin molempina päivinä.

Ruokabanaani

Suomi-Nigaracua-seura oli laittanut pystyyn banaanikioskin

Ruokaa oli tarjolla jokaisesta maanosasta, ja hinnat pyörivät kuudesta eurosta ylöspäin. Annosten koossa oli isoja eroja, ja kannatti katsella hieman ympärilleen ennen lopullista ostopäätöstä. Festariruoan ostamisessa on se kiva puoli, että ei tarvitse ostaa ”sikaa säkissä”, vaan voi katsella sivusta minkälaisia annoksia kojusta valmistuu. Ruokamyyjissä oli useita yhdistyksiä, jotka keräsivät toiminnalleen rahoitusta. Esimerkiksi Suomi-Nicaragua-seuran kojusta löytyi herkullinen banaanikioski. Banaani on muuten yksi Nicaraguan tärkeimmistä vientituotteista.

Keltaiset banaanilastut

Paistetut keittobanaanit tarjoiltiin ranskalaisten tapaa suolan kera.

Kuumassa öljyssä porisi mukavasti ruokabanaanin suikaleet. Muutaman euron banaanilastu-tasku lähti matkaan vartin jonottamisen jälkeen. Ruokabanaanin maku on paljon miedompi kuin tavallisen, ja siksi se sopii erilaisiin pataruokiin raaka-aineeksi. Lastut tarjoiltiin sellaisenaan suolan kera – vähän niinkuin ranskalaiset. Keittobanaani muistutti maultaan maissia, mutta oli kuitenkin omanlaisensa. Makeus puuttui lähes tyystin. Ruokajuomaksi tarjoiltiin mangonektariinia.

Sierra-Leonen koju

Sierra-Leonen koju kiinnosti.

Eteläamerikkalaisten makujen jälkeen etsin kuumeisesti afrikkalaista kojua, joita oli suhteellisen vähän. SierraLeonen-koju kiinnosti, koska enpä ole tainnut koskaan syödä mitään sierraleonelaista. Mukavan oloinen vanhempi sierraleonelaismies tarjoili maapähkinäkanaa ja riisiä. Ruokaa sai jopa vähän extraa, kun oikein kauniisti pyysi. Kana oli taivaallista. Maku oli juuri niin eksoottista kuin olin odottanutkin. Vaatimattoman näköinen koju ylitti odotukseni. Ruoka oli selvästikin valmistettu sydämellä. Seitsemän euron annos sujahti parempii suihin alta aikayksikön, ja mikäs se mukavampi tapa nauttia sunnuntaipäivästä, kuin nauttia hyvää afrikkalaista ruokaa auringon paahtaessa ihoa ja musiikin hivellessä korvia.

Maapähkinäkana

Sierrelenolainen maapähkinäkana vei kielen mennessään.

Maailma Kylässä-festivaalien kävijät ovat selkeästi hieman varttuneempaa ja rauhallisempaa, kuin perusfestariporukka. Ihmiset olivat lastenvaunujen kanssa, eikä kalja- ja siideripulloja juurikaan näkynyt. Sen sijaan ihmisiä oli monista eri kansallisuuksista, joten tunnelmaa voisi kutsua kansainväliseksi. Jäin kaipaamaan kojuihin vielä femman maistiaistyylisiä pikkuannoksia herkkusuille. Annosten hinnat lähentelivät kympin molemmin puolin, joten kovin montaa kojua ei pikkurahalla voi testata.

Ihmisiä kojujen edessä

Aasilaiset kojut olivat yliedustettuna.

Aasialaiset kojut olivat suorastaan yliedustettuna, jotka eivät enää tunnu niin eksoottisille – varsinkin kun harvalla tuntui olevan mitään erikoista tarjolla. Kaverin Thaimaan matkalla syömät paistetut sirkat olisivat esimerkiksi jo erikoisuus. Lieneekö terveysviranomaiset kieltäneet moiset herkut Suomessa? Jokatapauksessa Maailma Kylässä-festivaalin ruokamaailmasta on kasvamassa jättimäinen ruokafiesta tätä menoa, ja hyvä niin, kunhan laatu kulkee kasvun mukana. Toivon mukaan homma ei mene kuitenkaan överiksi rahastamiseksi, vaan että omaleimaisuus ja pienten toimijoiden mukana olo varmistettaisiin.

Kokonaisarvio 4/5 p = ****