Päätin mieheni kanssa tempaista hiihtolomaviikolla ja tehdä pienen omatoimisen virkistysmatkan Tallinnaan. Minulla oli ennestään käyttämättä Tallinksiljan matkustuspisteitä, joten siksi majapaikaksikin valikoitui ketjun oma hotelli. Saavuin Tallink Spa and Conference Hotelliin kello 13:30. Sain nopean check-inin. Tarkoituksena oli maku&ruokamatka Tallinnaan, joten ensimmäisenä tavoitteena oli tietysti tarkastaa hotellin oma ravintola Nero, josta olinkin lukenut mairittelevia arvosteluja.

Ravintola Neron sisustus on hyvin moderni. Paikka huokuu 2000-lukua, kylmyyttä, trendikästä neonväriä. Onneksi sentään koko ravintolaa ei oltu pilattu kivikovilla tuoleilla, kuten joissain on mielletty sana ”moderni”. Neron looshien istuimet ovat upottavan runsaat. Juuri sopivat. Ongelmaksi muodostuukin vain looshien pöydät, jotka ovat aavistuksen liian matalat pöytiin nähden, niin että joutui välillä kurottelemaan ruokailessa.

Koska ei ollut sesonki, pöytä löytyi nopeasti. Aikaa olimme varanneet pari tuntia, tarkoituksena syödä pitkän kaavan mukaan. Nero mainosti valmistavansa ruoat terveellisesti, ravintoaineet säilyttäen vähäkalorisina, mutta maukkaina. Alkuun tuli kokin tervehdys: krutonki, jonka päällä oli chiliaioli sekä pala kurpitsaa. Kiva ruokahalun herättäjä, maut olivat tasaiset. Mukava aloitus aterialle.

Kermainen kanttarellikeitto

Kermainen kanttarellikeitto, Ravintola Nero, Tallinn

Alkuruoat: kermainen kanttarellikeitto ja shabu-shabu naudan sisäfileen kera. Kanttarellikeitto oli kaunis, mutta maku oli liian sipulinen ja lämpötila haaleni, kun ainekset sekoitettiin keskenään. Hauska idea oli, että sienirykelmän päälle kaadettiin termarista lämmin keitto. Tarjoilija selvensi myöhemmin, että eri kokit kuumentavat eri tavoin, toiset kiehuvaksi. Omasta mielestäni tällaisessa koostumuksessa keiton lämpötilan tulisi olla erittäin korkea, jotta lopullinen keitto olisi ihanan lämmittävä.

Shabu-shabu-keitto

Shabu-shabu-keitto valmistettiin itse huhmareella tuoreista raaka-aineista.

Shabu-shabu-keitto piti valmistaa itse huhmareella tuoreista raaka-aineista, jonka päälle lihaliemi kaadettiin termarista. Kuuma liemi kypsensi aineksia sopivasta ja keitto maistui tuoreelta, terveelliseltä, maukkaalta ja raikkaalta.

Kiovan kana

Kiovan Kana näytti pieneltä kananpoikaselta.

Pääruoat: Baltic Queenin venäläisestä ravintolasta inspiroitu Kiovan kana. Kiovan kana oli täydellisesti kypsennetty kanan sisäfile rapealla kuorella. Liha oli erittäin mehevä, mutta kuitenkin kypsä. Lisukkeena oli kauden tuoreita al dente kasviksia. Mieleeni jäivät kevätpavut ja parsa. Lisukkeena oli makeaa hilloa, joka sopi kuin valettu kanan kaveriksi. Lopputulos oli terveellinen, maukas ja suoranainen karppaajan ruoka-annos. Tykkäsin. Suosittelen.

Paistettua kuhaa

Paistettua kuhaa acquerellorisotolla, kukkakaalisoseella ja seepia-aiolilla. Kasvispeti kauden vihanneksista.

Miehelle tuotiin paistettu kuha acquerellorisottolla ja kukkakaalisoseella sekä lisukkeena seepia-aioli. Kuha oli sopivasti kypsennetty ja se oli laitettu kauniisti kivilautaselle. Kasvikset oli al dente ja maut harmonisia. Annos oli keveydestä huolimatta täyttävä.

Jälkiruoat: Amadei-suklaakakku eri lämpötiloissa ja hennon lakritsin, tekstuurien ja metsämansikka-jäätelö kruunasi illallisen. Todella herkullinen – olisi tehnyt mieli hotkaista se heti, mutta maku oli liian hienostunut tehdäkseni niin. Siksi nautiskelin sen mahdollisimman hitaasti. Annoksessa oli lämpötiloja ja erilaisia koostumuksia taidokkaasti yhdisteltynä yksinkertaisesti täydellisyyttä hipovaan jälkiruokaan. Kuuma suklaakastike oli ihanan kaakaoinen ja sitä pystyi kiposta lappaamaan lautaselle lisää halutessaan. Kokeilin sitä jäätelön päälle. Aah, mikä nautinto!

Puolisolle tuli lämmin vaahdotettu mustikkakeitto. Keitto oli erityisen hienostunut ja se oli vatkattu hennoksi vaahdoksi.

Amadei suklaakakku

Amadei-suklaakakku matsämansikka-jäätelön ja kuuman suklaakastikkeen kera.

Mustikkakeitto

Lämmin vaahdotettu mustikkakeitto hennon lakritsin, tekstuurien ja vaniljajäätelön kera.

Kaiken kaikkiaan kokonaisuudet tekivät erittäin kylläiseksi. Kyytipojaksi meni alkoholitonta Beck-olutta, joka sopi mainiosti alku – ja pääruokien kaveriksi. Ehdottomasti tämä paikka pitää kokea pitkän kaavan mukaan, muuten voi jäädä nälkäiseksi. Palvelu oli erittäin huomaavaista ja ammattitaitoista. Pientä kielimuuria oli, mutta kun vaihdoin kysymykset suomesta englantiin, niin kaikki selvisi. Vaikka sisustus oli futuristinen, silti tunnelmaakin löytyi. Miinuspuolena paikan korkea hinta-taso verrattuna Tallinnan muihin tämän tason ruokaravintoloihin.

Reetta Angelvo

Reetta Angelvo Ravintola Nerossa maaliskuussa Tallinn Spa&Confererence Hotellissa.

Kokonaisarvio: **** = 4/5