Salutorget

Skandinaavisia herkkuja juhlavassa miljöössä

Salutorget kauppatorin laidalla Helsingissä on ollut pitkään listalla ”paikat joissa täytyy käydä”. Ensimmäisenä vaikutuksen teki puitteet. Vanha ravintolasali massiivisine pylväikköineen ja korkeine ikkunoineen toi heti juhlavan tunnelman vaikka kyseessä oli aivan tavallinen sunnuntai. Onneksi olin pukenut päälleni siistit vaatteet – Salutorgetiin ei kannata mennä ihan römppäkuteissa. Tänne saa, voi ja pitääkin pukea vähän parempaa päälle.

Vaikutuksen teki paikan hienostunut tunnelma.

Isomman salin päätyä koristaa upea lasitaideteos.

Seurueemme tarkoituksena oli nauttia sunnuntai-brunssi, johon sisältyi alkupalapöytä, lämmin pääruoka lautaselta ja jälkiruokapöytä. Sali tulvi ihmisiä, ja tämä näyttäisi olevan sellainen tilaisuus, jonne on pakollista varata pöytä. Miestarjoilija ehdotti meille samppanjaa alkumaljaksi, mutta koska olin autolla jättäydyin väliin. Lähes jokaisessa pöydässä näytti lojuvan samppanja- tai kuohuviinipullo.

Sitruuna-inkivääriglaceerattua merilohta

Alkuruokapöytä notkui herkullisen näköisistä ruokalajeista. Oli metsäsieniquichettaa, uunipunajuuria, saksanpähkinää ja vuohenjuustokreemiä, suutarinlohta, purjo-smetanasilakoita ja Haugesundin maustesilliä. Lisäksi iloa silmälle ja suulle tuotti kylmäsavustettu hauki ja hauenmätismetana, Salutorgetin jokirapusalaatti, sitruuna-inkivääriglaceerattu merilohi, ruohosipulimunakokkeli ja rapea pekoni sekä savustettu hirvenpaisti ja piparjuurimajoneesi. Merquez-makkaraa ja aiolia oli mielestäni turhan rasvainen yhdistelmä sunnuntai brunssiin. Kaiken kruunasi keitetyt potut ruisleivällä sekä kirnuvoilla.

Hirviwallenberg perunapyreellä ja ruskistetulla voilla

Pääruoaksi tilasin hirviwallenbergin perunapyreellä ja ruskistetulla voilla. Pääruoka oli erinomainen. Hirvenliha maistui miedolta ja ihanan kermaiselta – olisiko pihvimassaan tullut reilu loraus kermaa? Tämä yllätti, koska olen tottunut pitämään hirveä voimakkaamman makuisena, mutta hyvä näin. Herneet ja puolukkahillo sopi annokseen, kuin nenä päähän.

Suklaavanukas hunajakermalla oli jälkkäripöydän parasta antia.

Jälkiruokapöydästä saisi vaikka minkälaisen tarinoinnin, niin runsas se oli. Tässä vaiheessa vatsalaukku huusi jo hoosiannaa, eikä suostunut vetämään enää kuin pikkuannoksen. Tarjolla oli punaherukkavispipuuroa, valkosuklaakastiketta, suklaavanukasta, boysenmarjakompottia, kaura-omenapiirakkaa, hunajakermaa, juustovalikoima ja tyrni-porkkanahilloketta. Juustoja en edes maistanut enää – niin täynnä olin. Vispipuuro, joka oli annosteltu shottilasiin, jäi syömättä. Maku oli hapan ja tönkön puuromainen. Parhaimman vaikutuksen tekivät suklaavanukas, omenapiirakka ja hunajakerma.

Omenapiirakka oli tuoretta ja mureaa.

Naisten vessa oli miellyttävä yllätys, jonne pujahdin aterian päätteeksi. Valloittava nenän puuteroimistila ennen naistenhuonetta teki glamourin vaikutelman. Sohva naistenhuoneen sisäpuolella sopii naisten keskiseen neuvonpitoon huulipunan väristä.

Kaunis yksityiskohta oli pysähtymispaikka ennen naistenhuonetta.

Kokonaisuutena Salutorget on edustava ravintola Helsingin ytimessä, jota kehtaa suositella niin satunnaiselle Helsingin kävijälle, kuin ahkeralla stadin ravintoloita läpikäyneelle ravintola-haille. Sunnuntaibrunssin suosio ei ihmetytä, sillä niin maittavaa ateriaa hyvin kohtuullisella hinnalla upeassa miljöössä keskustasta saa etsiä. Voisin kuitenkin kokeilla Salutorgetia myös jonain muunakin ajankohtana – varsinkin baarin puolelta tarjoiltava ”kello viiden tee” kiinnosti. Palvelu oli tasalaatuista, ja täytti odotukset.

Ehkäpä seuraavaksi suunnistan kello viiden teelle Salutorgetin baariin.

Kokonaisarvio 4/5= ****